Sairastupa.
Huhhahei. Viimeksi näyn päivittäneen blogiani tammikuussa!? Miten se aika niin vierähti. No siten se vierähti, että salia tuli kuluttettua niin paljon, että jäin helmikuun tavoitteestani 300g. Noh, onneksi isäni on kelpo mies, maksoi hän minulle vetoni. Vaikka mieheni mielestä se oli väärin. Liian rehti mies mulla, selvästikkin!
Nyt ollaan sitten vietetty sairastupaa. Mies oli viime viikon poissa töistä. Minä luovutin sunnuntaina. Esikoisen lukemat lähenevät 39 vaikka lääkitys on kunnossa ja kuopuksenkin mittariluvut ovat lähteneet nousuun. Lehden mukaan koko Suomi sairastaa flunssaa. Ainoa toiveeni nyt on että, kun me sairastamme tämän flunssan, niin voisiko se jo perinteeksi muodostunut jokavuotinen noro, jättää meidät tällä kertaa rauhaan. KIITOS JO ETUKÄTEEN! Mikään ei ole hirvittävämpää yhden wc:n taloudessa, kuin se että 4 ihmistä oksentaa ja paskoo samaan aikaan. Enpä miettinyt tuota, kun mieheni jankutti talo-ostoksilla että kyllä pitäisi kaksi vessaa olla. Niin. Myöhäistä se nyt on itkeä, kun paskat on jo housuissa. Kahtena vuonna peräkkäin! Mikäli joskus saamme haaveitamme eteenpäin ja pääsemme rakentamaan, tehdään kaikille oma vessa! No, tai ainakin se kaksi.
Salille ei ole siis viikkoon päästy. Yli viikkoon itseasiassa. Ja se korpeaa. Tuntuu että kiloja on tullut takaisin ja käyn vähän väliä peilin edessä löllyttelemässä vatsaläskejäni…Mukava harrastus tuo vatsaläskien löllytys. Siinä voi samalla hyräillä jotain tunnaria. Esim. Jukka pojan ”pläski”, leevien ”sopivasti lihava” tai mitä muita noita mukavia lauluja nyt onkaan….
Joo, mutta. Sairastuvan lapset hiljenivät, joten mulla on sitä niin sanottua ”omaa aikaa” joten taidan kipaista tuonne peilin eteen harrastamaan. Mukavaa viikonalkua kaikille!
-Kride
